Viimeisen Temuco-sunnuntain ja sade-ennusteista huolimatta ihanan aurinkoisen päivän kunniaksi päätimme vielä lähteä päiväseltään käväisemään Valdiviassa moikkaamassa merileijonia. Mursut olivat entisillä paikoillaan kalarannassa, tämä yksilö tosin taisi olla jo ruoansulatusvaiheessa...

Kävimme myös vartin automatkan päässä Nieblassa Tyynen meren rannalla, jossa sään suosiessa käppäilimme pitkään hiekkarannalla ja rantakallioilla. Edellisellä Valdivian reissullamme ihmettelemiemme piurienkin arvoitus ratkesi rantareissullamme: löysimme rannalta ensin tällaisen:

...ja sitten tällaisen, jonka joku oli halkaissut ja poiminut "hedelmät" itselleen:

Lopuksi yhytimme rannalta veitsi kädessä kulkevan alkuasukkaan, joka kaivoi repustaan näytille tuoreen tapauksen:

(Täytyy kyllä myöntää, että ei tässä varsinaisesti ruokahalu herännyt, vaikka ateria olisi taatusti ollut tuore...)

Matkaseuranamme oli tällä kertaa maanaisemme Anna, joka on myös Temucossa CIMOn harjoittelussa. Anna on tosin lähdössä kotiin hieman ennenaikaisesti sairastettuaan juuri mm. pahamaineisen H1N1-influenssan :-(.

Tällä viikolla olemme muutenkin koettaneet saada Temucosta "irti" vielä sen, mitä emme ole ehtineet nähdä tai kokea. Lauantaina kävimme paikallisessa kalaravintolassa nauttimassa merenherkkuja:

Ensin söimme alkuruoaksi ruukullisen erilaisia mereneläviä kypsennettyinä (nälkä oli siinä vaiheessa sen verran kova että ei tullut räpättyä kuvaa). Sen jälkeen vuorossa oli salaatti:

Salaatin kanssa tarjottiin luonnollisesti leipää ja pebreä eli tomaatti-sipuli-öljy-chiliseosta (jota tässä kuvassa tosin on jostain syystä jäljellä aika vähän):

 

Tästä Surtida de delicias del mar -annoksestani olisi riittänyt hyvin kahdelle...

...mutta Sami tilasi kuitenkin tarjoilijan yllytyksestä annoksen loco-nimisiä kotiloita, joita kasvaa Chilen rantavesissä. Nämä elikot eivät olleetkaan mitään pikkuetanoita!

Locoja oli kehuttu monessa paikassa ja niitä pidetään Chilen erikoisuutena. Ne elävät Tyynen meren rantavesissä aina 40m syvyyteen saakka, ja syövät ruoakseen mm. näitä picorocoja (siis hyvin pieniä tällaisia), joita minun annoksessanikin oli, ja joita olemme kerran kotona itsekin valmistaneet:

Locojen keräämistä on kuulemma nykyisin rajoitettu, koska laji alkaa olla harvinaistumassa, eivätkä ravintolatkaan saa ostaa niitä muilta kuin tietyiltä kerääjiltä.

Muita kuulumisia: Täällä on ollut muutamana yönä SAIRAAN KYLMÄ! Olemme lisäksi pakanneet osan tavaroista jo Suomeen lähetettäväksi, ja koska näiden tavaroiden joukossa on mm. se ihana untuvapeitto, olemme joutuneet nukkumaan makuupusseissa, koska asunnon muutamat peitot eivät paljoa lämmitä, kun lämpöasteita on vain muutama. Tässä kuva viime viikon aamu-uniltani:

Onneksi uutiset Suomen raekuuroista ovat hieman lohduttaneet vilpoisina aamuina :-).

Olemme me siis välillä kotonakin kokkailleet, vaikka halvat ravintolahinnat ja keittiön jääkaappilämpötila kieltämättä ovat kyökkitouhuja vähän rajoittaneetkin.

Mikäli ette aiemmin kiinnittäneet asiaan huomiota, olemme siis nyt viimeistä viikkoa Temucossa. Suomeen palaamme kuitenkin vasta elokuun alussa, ja odottanettekin jännityksellä, minne nokkamme suuntautuu, kun torstaina siirrymme täältä pohjoiseen (ja siis lämpimämpään)... :-) :-) Stay tuned!!