Kuten taisi tulla jo mainostettua, olimme viikonloppuna Valdiviassa. Valdivia sijaitsee muutama sata km Temucosta etelaan, se on kolmen joen (río Calle-Calle, río Cau-Cau (tai río Valdivia) ja río Cruces) risteykseen rakennettu kaupunki Tyynen meren rantamilla. Kuten taalla Temucossakin, myos Valdivian katukuvassa nakyy saksalaisten siirtolaisten kadenjalki seka nimistossa etta arkkitehtuurissa. Valdivia on kuitenkin paljon Temucoa pienempi ja ainakin nyt sesongin ulkopuolella ihanan rauhallinen kaupunki, jossa nakoalat jokien rannoissa olivat mielettomia ja melkein joka puolella horisontissa (paitsi meren suunnassa tietysti) nakyivat kaupungin ymparilla kohoavat vuoret.

Yksi Valdivian nahtavyyksista on feria eli (kala)tori, jossa voi ihailla vaikka minkalaisia merenelavia:

Alla olevat punaiset jutskat on kaivettu noiden kiven nakoisten sisalta: asiakas saa valita, haluaako ostaa valmiiksi peratun klontin vai kaivaa sen itse esiin:

Ihan vain Lotan muistin virkistamiseksi viela kuva paikallisista merisiileista. Nama ovat kylla monta kertaa suurempia kuin ne, joita soimme Sisiliassa!

Taman kalan (jota Sami epailee barracudan sukulaiseksi) nimi on sierra, ja ne eivat ole pienia... nayttaisi silta, etta myyjat joutuvat valitsemaan, kummasta paasta kalat pursuvat yli laatikon laidan.

Tietysti torilla myydaan muutakin kuin kalaa:

Itselleni eksoottisinta oli seurata, kuinka merimetsot, korppikotkat ja merileijonat vaanivat ruokaa kalanperkaajien takana. Torilla suurin osa kaloista myydaan siis perattuna, ja kalamyyjien takana joen rannassa on rivi kalanperkaajia, joiden takana toyraalla merileijonat odottavat kalanperkeita... ymmarrettavista syista niiden ja perkaajien valiin on rakennettu aita. Eka kuva on video: kannattaa painaa pausea heti, kun viedoa alkaa latautua ja odottaa, etta harmaa palkki nayttaa sen latautuneen kokonaan ennen kuin painaa playta! Jos video ei aukea, niin sen alla olevista kuvistakin saanee kasityksen asiasta. (En oikein pysty tarkistamaan, toimiiko video, kun tama yliopiston kone on niin ********n hidas)

 

Valdivian kaupunki tuhoutui lahes taysin maanjarityksessa vuonna 1960, eika siella ole juurikaan sita vanhempia rakennuksia (vaikka osa kylla nayttaa vanhemmilta, tieda sitten, vaikka jotain olisi kuitenkin sailynyt?). Muutama patka entisia espanjalaisten linnoituksia on sentaan jaanyt jaljelle:

 

Naita raunioita paljon kiinnostavampia olivat jalleen kerran paikallisten omat asumukset. Talla kertaa tulin kuvanneeksi erityisesti taloja, joiden rakennusmateriaali oli pelti. Osa naista oli ilmeisesti pellilla paallystettyja puutaloja, mutta monet pienemmat talot ovat ihan vaan pellista tehtyja. Ilmeisesti tata taloa rakennettaessa ei kukaan tullut ajatelleeksi, etta hormit ovat ihan katevia... kiinnittakaa huomiota myos nurkkien "korinttilaisiin pylvaisiin", jotka on myos tehty pellista! Ehka Kesalahden peltisepatkin voisivat ottaa tasta vahan mallia?

Saimme muuten talla reissulla selville myos, mita ne pyoran sisakumin nakoiset kadulla myytavat jutut ovat: cochayayoa eli kuivattua merilevaa! Tassa kuvassa on vastaavaa tuoretavaraa rannalla:

Kavimme viela sunnuntaina Valdivian lahella Nieblassa katsomassa vanhaa espanjalaisten linnoituksen rauniota ja kavelemassa meren rannalla. Maisemat olivat paata huimaavan hienot! Paatimme jo palata tanne toiseksi viikonlopuksi (kunhan ehdimme, ensi viikonlopun olemme ilmeisesti kotosalla kun taalla ei viikolla ehdi hoitaa juuri mitaan asioita), jolloin menemme suoraan Nieblaan ja vuokraamme sielta cabañan eli mokinatapaisen meren rannalta.

Kävimme myös Valdivian kolmea jokea ja saaristoa kiertävällä muutaman tunnin risteilyllä, jossa Claudio-niminen opas kertoili innokkaasti seudun historiasta. Harvakseltaan hän jaksoi sanoa muutaman sanan englanniksikin, korostaen aina siinä yhteydessä alkuasukkaille, että hän puhuu välillä myös englantia, koska laivalla on kaksi suomalaista... (onneksi kukaan ei varmaan arvannut, että me kaksi sinisilmäistä joilla oli sadetakit olemme ne suomalaiset) No, onneksi me pärjäilemme täällä espanjaksi jo aika hyvin. Ilmat ovat olleet koko viime viikon ja viikonlopunkin ihanan aurinkoiset ja lämpimät, mutta täällä laivalla lämpimille vaatteillemme oli käyttöä, sen verran kylmä viima mereltä (?) puhalsi.

Paluumatkalla kun ilta jo pimeni, laivamme riensi apuun jokihätään joutuneelle toiselle alukselle, jonka hinasimme lopuksi mukanamme satamaan... me matkustajat tosin istuimme varsinaisen pelastusoperaation ajan urheasti hytissä :-).

Lopuksi viela kuva ateriaansa sulattelevista merileijonista

Jos joku jaksaa katsoa viela lisaa kuvia, niin naita kuvia klikkaamalla paasee flickriin katsomaan vahan isompaa settia.

Mitakohan teille muuten sinne Suomeen kuuluu? Mun raukan on pakko turvautua kalatoriin, kun on ihan orpo olo ilman Joken tekstariraportteja kalasaaliista... (mulle muuten voi kylla lahettaa tekstareita Chilen kannykkanroon!)