Siirryimme Liman kautta Pohjois-Peruun muutama päivä sitten.

Lima ei todellakaan houkutellut. Se on surkeuden perikuva, jolla on kaikki suurkaupungin huonot puolet mutta ei yhtään hyvää (ainakaan mieleen ei tule heti mitään tai sitten emme vain onnistuneet näkemään niitä...).

Olimme Limassa vain niin kauan kuin kesti saada bussiliput mahdollisimman kauas sieltä (eli joitakin tunteja).

Nyt olemme Mancorassa, joka on kuin Perun Teneriffa, mutta on tuo Tyynimeri kyllä aika mahtava, aallot parimetrisiä. Ja lämmintä rittää, päivälämpötila liikkuu kolmenkympin yläpuolella ja öisinkin parissakymmenissä. Lämmin ilma Temucon talven jälkeen tuntuu kyllä i h a n a l t a !

Eläimiä ja kasveja on täällä joka lähtöön ja maisema kaikin puolin erilainen kuin Limassa, puhumattakaan Etelä-Chilestä...

Tänään tuli rantaan sellaisia aaltoja, että ne ulottuivat rantakahviloiden lattialle. Ne, joilla ei ollut yläterassia, menettivät asiakkaansa ja kaikki pöydät, aurinkovarjot jne juoksutettiin pikapikaa pois rannan tuntumasta.

Yleensä letkeän hidas palvelu muuttui salamannopeasti ripeäksi, kun kahviloiden omistajat lappoivat hiekkaa valleiksi tilojensa suojaksi... Surffarit lentelivät aalloissa kuin korkit ja jopa iso osa aallonmurtajista sortui alas (alla taisi olla vain pehmeää hiekkaa).

Näin isot aallot eivät kuulemma ole normaaleja, mutta Máncoraan odotetaan nyt 25. päivä jonkinlaista hyökyaaltoa, ehkä nämä enteilivät jo sitä... meille kyllä tuli lähinnä tsunami mieleen ja vähän hirvitti aaltojen voima ja hurja pauhu, joka kuului kauas rannasta.

Tänä yönä lähdemme hieman etelämpään Chiclayoon (sen melkein sekoittaa chocloon, cevicheen ja chirimoyaan, jotka ovat maissi, suolakala-alkupala ja etelän hedelmä tässä järjestyksessä). Sieltä suuntaamme sitten Trujilloon, josta edelleen lennämme Räkään (siis Limaan). Siellä käymme hieman shoppailemassa sikäli kuin ylipäätään uskallamme mennä sen kaaoksen keskelle, sitten lento Santiagoon, jossa pari päivää.

Täytyy sanoa, että Santiago on todella viehättävä kaupunki verrattuna Limaan. Lima on samanlainen kuin Temuco eli sekava ja huonosti suunniteltu keskusta, joka on ruuhkainen, meluisa ja saastunut. Lima kaiken lisäksi on kukkuloiden keskellä, joten savusumu pääsee täyttämään ihmisten hengityselimet (kuten hiekka, joka tunkeutui Lisellen ja Todimirin hengityselimiin eräässä Iita Turkan novellissa).

Santiagossa taas on viehättäviä kävelykatuja ja rauhallisia kahviloita kaukana katujen ruuhkista, metelistä ja saasteista. Ja liikenne on muutenkin siellä monin paikoin siedettävää, kun taas Limassa ja Temucossa ja monessa muussakin paikassa on jo todettu, että liikenne muodostaa ns. lattariruuhkan, jossa on tööttääviä busseja, takseja ja autoja sikin sokin, pakokaasua, kiljuvia ihmisiä ja ärjyviä bussien ja rekkojen moottoreita jne. (melutaso peittoaa kaksikin rock-konserttia). Ihmiset tunkevat kadulla syliin, eivätkä väistä yhtään, joten ruuhkissa käveleminen on todella vaivalloista, kun ei meinaa päästä eteenpäin. LIsäksi liikennevalot eivät aina toimi ja vaikka toimisivatkin, ihmiset eivät juurikaan piittaa niistä.

Mutta ei täällä kaikki päin mäntyä ole! Täältä saa paitsi ihania hedelmiä ja niistä tehtyjä mehuja, myös paikallista tuotetta nimeltä Inca-cola. Suhtauduimme kirkkaankeltaiseen limsaan ensin hyvin suurella varauksella, mutta kun lopulta uskaltauduimme maistamaan sitä, totesimme, että kyseessä on naamioitu päärynälimppari!

Tänään kävimme merellä ja näimme delfiinejä, pelikaaneja, fregattilintuja ja suulia kalastelemassa isoista kalaparvista. Sukeltamaan ei uskaltanut mennä, koska meri oli alkanut muuttua aika rajuksi.

Tässä Samin kuvaamalla videolla hurja lintuparvi ottaa osansa delfiinien pintaan nostattamista kaloista, jossain puolenvälin jälkeen itse delfiinitkin näyttäytyvät aivan veneen vieressä. Urheiluselostajatyyppinen miesääni on perulainen arkkitehti, joka oli perheineen samalla veneajelulla :)