Päätimmekin jäädä viikonlopuksi kotiin ja olla reissaamatta mihinkään, koska ensinnäkin minä onnistuin kehittämään itselleni pienen flunssan ja toiseksi Samilla oli niin paljon töitä, että matkustaminen ei tuntunut viisaalta. Alla ainekset, jolla lääkitsimme toisaalta tiedonjanoamme, toisaalta flunssanpoikasta... rommi oli halvemmanpuoleista ja saikin meiltä heti lisänimen Neo Amisept.. :-(

Onneksi täällä kotikaupungissammekin riittää näkemistä, emme ole ehtineet kiertää läheskään koko kaupunkia vielä. Tänään kävimme lauantain ratoksi villaostoksilla, mercado municipal on täynnä villavaatteita, joiden hinnat ovat tosi halpoja siihen nähden, että vaatteet ovat kaikki käsin tehtyjä ja jopa langat itse värjättyjä (mummot istuvat kutomassa niitä kojujensa sisällä).

Sami osti monta pipoa, pari villapaitaa, kauan himoitsemansa ponchon ja kaulahuivin, minä villa-allergikko vain säästin rahaa vieressä :-). Kuvassa osa ostoksista (puuttuu ainakin pari villapaitaa, pipoa ja villasukat), pikkuinen alpakkavillapaita on tuliainen.

Tässä Sami mannekiinaa tyylikkäänä (as always) kaikki yhtäaikaa päällä:

Minä ostin vähän hopeakoruja ja tällaisen söpön, pienen käsilaukun, jonka villakoriste ei aiheuta allergia-oireita, ellen hinkkaa itseäni juuri tuohon kohtaan :-)

Kävimme ekaa kertaa kävelemässä myös Temucon reunamilla olevan joen rannalla. Toisin kuin Valdiviassa, joen rantaa ei ole täällä juurikaan rakennettu eikä sitä suinkaan reunusta mukava kävelytie vaan ankeahko autotie ja kivinen penger.

 

Tien yli meneviin sähköjohtoihin on ripustettu kenkiä, ketä lie varten?

Asuinalue joen rannassa on melko köyhän näköistä seutua, jossa ei kyllä pimeällä edes uskaltaisi liikkua. Vaikka olimme vain alle kilometrin päässä ydinkeskustasta, kulkuvälineet olivat aika erilaiset:

Ilma oli säätiedotuksen mukaan aurinkoinen, mutta meillä meni vähän aikaa, ennen kuin tajusimme, että täysikuuta muistuttava, himmeästi kajastava valoilmiö taivaalla tosiaan oli aurinko eikä kuu: ilma oli nimittäin taas niin sakea savusta, että se näytti tältä:

Humbollakin oli jännä päivä (kuvassa congrio -nimisiä fisuja ja señor Humbo).

Tätä(kin) kalaa olemme syöneet jo sekä friteerattuna että muuten vaan paistettuna, eikä se ole yhtään pahaa. Kauppahallissa, jossa tämäkin kuva on otettu, on kalaravintola, jossa olemme käyneet syömässä jo useammankin kerran. Sen tarjoilija muistaa, mitä olemme jo syöneet ja suosittelee aina jotain uutta, jos meinaamme vahingossa tilata samaa uudelleen, mikä on oikein kätevää.