Samin lukujarjestys on muuttunut nyt sellaiseksi, ettei maanantaisin ole opetusta, joten minakin otin ja muutin omat tuntini alkamaan tiistaina. Tama nappara jarjestely mahdollistaa pitkan viikonlopun viettamisen, ja paatimmekin kayttaa sita heti hyvaksemme juhannusviikonloppuna.

Katselin taas saatiedotuksia: haaveideni matkakohteeseen Chiloen saarelle kuten muuallekin rannikolle luvattiin talla kertaa sateen lisaksi suoranaista myrskya (48 m/s tuulta), joten suuntasimme katseemme koilliseen kohti vuoristoa. Tahan saakka hyvin luotettavan Lonely Planetin ja netin avulla loysin ihanalta kuulostavan paikan: saksalaispariskunnan pitaman gasthausin keskella luonnon rauhaa lahella vuoria ja Etela-Amerikan suurinta (tai jotain.. oisko ollu levein tai korkein tms) vesiputousta.

Laksimme jalleen matkaan lauantai-aamuna ja pari tuntia oikein mukavalla joskin viilealla (jalkoja paleli koko matkan) bussilla saavuimme aurinkoiseen Los Angelesin pikkukaupunkiin. Siella joimme kahvit ja soimme hieman lounasta, minka jalkeen soitin gasthausiin ja meita lahetettiin hakemaan. Perille oli matkaa noin 20 km, mihin meni reilu puolisen tuntia, varsinkin loppuosa matkasta oli ns. kinttupolkua. Paikka oli vaikuttavan nakoinen, keskella viidakkomaista palmu-eukalyptusmetsaa joen rannalla sijaitseva, kotoisan oloinen rakennus. Alla kuva kuistista, jossa syksyn kurpitsasato odotteli jatkokasittelya (?) seka mokistamme ulkopuolelta:

Isantapariskunta otti meidat vastaan tervetulokahvien merkeissa ja neuvoi oikein ystavallisesti, miten paasemme helpoiten kaymaan vesiputouksella: ilma oli hyva ja lahdimmekin melkein heti matkaan. Patikoimme puolisen tuntia isolle tielle, josta paasimme perille saakka pienella paikallisbussilla. Vesiputous olikin todella vaikuttava, varsinkin koska edellisina paivina oli satanut ja se oli tapotaynna vetta (kesalla siina kuulemma on kuivimpaan aikaan vain liru jaljella):

 

Iltapaivalla kun tulimme retkeltamme ja aurinko laski, alkoikin sitten juhannuksen kylmempi osuus... Kavimme ensi toiksemme laittamassa huoneeseemme (joka oli itse asiassa erillinen mokki talon vieressa) patterin paalle, vaikka pienen sahkopatterin teho vahan arveluttikin.

Olimme sopineet syovamme pariskunnan ja heidan tyttarensa kanssa illallista, ja illallisen hinta (13000 pesoa eli vajaa 20e/larvi) oli saanut meidat odottamaan paljon. Sami oli myos maininnut, ettei mielellaan syo lihaa, minka hra ja rva Gasthaus sanoivat huomioivansa. Kun illallisen aika koitti, on pakko myontaa, etta olimme pettyneita: alkukeitto oli oikein hyvaa mutta varsinainen ateria (mauttomia ja suolattomia saksalaisia lhapullia, punakaalia ja perunamuusia) ei kylla tehnyt suurta vaikutusta, varsinkin kun ottaa huomioon, ettemme ole taalla edes hienossa ravintolassa maksaneet noin kallista hintaa mistaan ruuasta... Samikin soi sitten lihapullia, koska pelkka perunamuusi ja kaali eivat kamalasti vatsaa tayta, eivatka ainakaan ole tuon hinnan vaarti ateria. Huolimatta siita, etta kasvissyonnista oli selvasanaisesti mainittu, poydassa ei nakynyt minkaanlaista salaattia tai muuta kasvislisuketta. Ruoan kanssa tarjoiltu luomuviini oli kylla oikein hyvaa, eika jalkiruokatortussakaan ollut mitaan vikaa, vaikkemme sellaista olisikaan itse tilanneet.

Jo aterian aikana Sami tiedusteli hieman huolestuneena, mahtaako mokkimme lammeta ollenkaan: patteri oli ollut paalla monta tuntia, mutta mokin lampotila ei ollut muuttunut lainkaan. Sakemannit vakuuttelivat etta tottahan toki, ja teillahan on siella monta peittoakin molemmilla. Kun tytar viela lisasi, etta kannattaa tietenkin laittaa kaikki vaatteet paalle yoksi, aloimme aavistella pahaa... Rva Gasthaus oli viela sita mielta, etta patteri olisi laitettava yoksi pois paalta ja kun kauhistelimme, etta siina tapauksessahan me jaadymme mokkiin yolla (edellisena yona oli ollut 4 astetta pakkasta), he kinastelivat keskenaan siita, voiko patterin jattaa paalle vai ei ja kuinka vaarallista se on. Lopputuloksena Hra Gasthaus sanoi, etta vaimonsa on hysteerinen (mista vaimo oli tietenkin kovin mielissaan) ja etta patterin voi kylla turvallisesti jattaa paalle. Saimme mukaamme viela Samin pyytamat kuumavesipullot ja poistuimme pahaa aavistellen mokkiimme.

Lampotila mokissa ei ollut noussut hitustakaan ja patterin lammon saattoi aistia vain, jos nokotti sina kiinni. Toisin sanoen mokissa oli sairaan KYLMÄ! Kuten taalla aina, ilman kosteus saa lampotilan tuntumaan vielä paljon kylmemmalta kuin mita mittarin lukemasta (varmaan jotain 5 asteen tienoilla?) voisi paatella. Niinpa kiskoin paalleni farkkuja ja takkia lukuunottamatta kaikki mukana olleet vaatteet eli kahdet pitkikset, verkkarit, kolme pitkahihaista paitaa, villapaidan ja pipon. Samilla oli samat vermeet (paitsi tietenkin paalla oikeata villaa, mulla siis vaan puuvillaa). Ladoimme kaikki peitot (yhteensä 8 kpl) sankyyn paallekkain ja sujahdimme taristen peittojen alle kuumavesipullot seuranamme -ja kas, jo about tunnin sisalla pahin hytina lakkasi. Jatimme (tietenkin) patterin paalle koko yoksi vain herataksemme aamulla aivan samassa lampotilassa, johon olimme nukahtaneetkin.

Vaatteiden, peittojen ja varsinkin kuumavesipullojen ansiosta olimme toki hengissa ja saimme nukuttuakin, mutta hieman kirveli ajatella, etta Puerto Saavedrassa maksoimme lahes puolet vahemman paljon suuremmasta ja lampimasta mokista, jossa oli myos keittio. Käytännössä tilanne on sama kun jos Saaressa ehdottaisimme loka-marraskuussa vieraille yötä aitassa! Aamusuihku jai ymmarrettavasti molemmilta valiin, vaikka hanasta olisi kuumaa vetta tullutkin, kylpyhuone kaakelilattioineen kun oli pakastinlampotilassa.

[jatkuu kotona omalla tietsikalla kirjoitettuna eli ääkköset käytössä]

Vaikka aamupala oli lupausten mukaisesti erittäin runsas, olimme aamulla sitä mieltä, ettei tästä kyllä sovittua hintaa voi maksaa. (Olimme siis kyllä molemmat sitä mieltä, mutta minä konfliktien välttäjä olisin tietenkin maksanut ja vain valittanut jalkikäteen... Samilla ei onneksi ole mitään estoja niin sanottuun "v***utuksen ulkoistamiseen") Kylmyysvalitusten jälkeinen pieni neuvottelu asiasta toikin toivotun tuloksen ja maksoimme loppujen lopuksi ruoasta ja kylmästä yöstä huomattavasti ennalta sovittua vähemmän.

Silti täytyy ihmetellä, miten ihmiset voivat täällä elää niin kylmissä kämpissä! Saksalaisperhe oli ihmeissään, kun valitimme kylmyydestä ja on tietysti totta, ettemme jäätyneet kuoliaiksi yön aikana. Silti minä olin olettanut, että jos vuokraamme kämpän vuorokaudeksi, siellä voi oleskella ilman kuumavesipulloa ja sataa peittoa, pipoa ja lapasia päällä tai esimerkiksi lueskella tms ilman, että kaikki peiton ulkopuolella olevat ruumiinosat hytisevät kylmästä. Itse päätalossakin oli kylmä; keittön puuhella ja sen yhteydessä olevan olohuoneen kamina tietenkin lämmittivät sen aikaa, kun niissä pidettiin tulta, mutta mitään varaavaa lämmön lähdettä ei tässä(kään) talossa ollut, enkä sellaista ole nähnyt täällä missään. Illallisellakin istuimme kaikki sisä- ja ulkovaatteet päällä. Jos jossain lämmitetään puilla, se tarkoittaa pientä kaminan tapaista, jossa pidetään tulta koko ajan (= lämmitetään harakoille) ja jos jossain harvassa paikassa on muurattu hormi, se on tehty osaksi ulkoseinää niin, ettei lämpö vaan säteilisi sisälle huoneeseen...

Läksimme siis paluumatkalle jo sunnuntai-aamuna heti aamupalan jälkeen sillä hetkellä jostain syystä ei-niin-hyväntuulisen isäntäparin hyvästeleminä. Palasimme sutjakan taksikuskin kyydillä Los Angelesiin, jossa totesimme, ettei mistään saa hyvää kahvia (se ilmeisesti ainoa hyvä kahvila oli paikallisen isänpäivän takia kiinni) eikä muutakaan säällistä tarjottavaa. Vaihdoimme siis bussilippumme aikaisempaan bussiin ja palasimme Temucoon nautittuamme välipalaksi chileläisen hot dogin (completon, jossa sämpylän ja nakin lisäksi on avokadoa ja majoneesia) linja-autoasemalla:

 

Illalla kun palasimme kotiin, minua paleli järkyttävällä tavalla, jotenkin en saanut edellisen illan ja yön syväjäädytystä karkotettua. Onneksi meillä kotona on tehokas kaasulämmitin, jolla makuuhuoneen saa nopeasti lämpimäksi eikä aikaakaan, kun lepäilin kotona suloisessa lämmössä untuvapeiton alla sillä aikaa, kun Sami valmisti ihanan iltapalan: alkuruoaksi ostereita (niistä on video, mutta kun flickr-tili on täynnä niin saatte nähdä sitten myöhemmin jos kiinnostaa), jonka jälkeen eteeni tuotiin tämä ihana annos: osterin kuorista tarjoiltua paistettua Ecuadorilaista tilapia-kalaa, jibiaa eli mustekalaa kuorrutettuna tuoreella avokadolla, tomaatilla ja sitruunalla. Nam! Jopa lämpesi sekä keho että mieli! :-)