Viime viikolla Samiinkin pikkuisen tarttui flunssanpoikanen, mutta koska onnistuimme (ns sisäinen desinfiointihoito) karkottamaan sen aika nopeasti, päätimme lähteä viikonlopuksi maaseudun rauhaan täältä savun keskeltä. Täällä on viimeiset pari viikkoa ollut tosi aurinkoista ja lämmintäkin, ja olin jo ehtinyt tuudittautua siihen uskoon, että puheet Chilen sateisesta talvesta ovat yhtä liioiteltuja kun lämpimät Suomen kesät... (jos huhuihin ja facebookiin on uskominen). Täksi viikonlopuksi kuitenkin luvattiin sadetta termein heavy rain, joten yritimme katsella säätiedotuksista, josko jossain suunnalla olisi edes vähän vähemmän sateista. Mihinkään ei luvattu erityisen kaunista ilmaa, joten päädyimme erään opiskelijani suosittelemaan pieneen kaupunkiin (jota minä sanoisin kyllä kyläksi, vaikka otettaisiin huomioon, että Kiteekin on kaupunki...) nimeltä Puerto Saavedra Tyynen meren rannalla.

Läksimme matkaan lauantai-aamuna hyvässä säässä pienellä paikallisbussilla. Matka maksoi kaksi euroa/hlö, kesti kaksi tuntia ja sisälsi yhden noin puolen tunnin pysähdyksen pikkukaupungissa nimeltä Nueva Imperial. Bussi oli rätisevä ja paukkuva, äkkinäisen silmään hajoamispisteessä olevan näköinen ja kuski ajoi tuhatta ja sataa, mutta pääsimme perille ehjinä ja säätiedotuksesta huolimatta auringonpaisteessa. Paikkakuntaa tuntematta ajoimme päättärille saakka ja päädyimme sattumalta juuri sen hienon beachin rannalle, josta olin lukenut ja jonne halusinkin mennä. Vuokrasimme rannan tuntumasta kukkulalta mökin, joka maksoi häviävän vähän ottaen huomioon, että siinä oli majoitustilat seitsemälle henkilölle, olohuone, keittiö ja vessa (ja jopa kaasulämmitys ja lämmin vesi). Poistuimme heti patikoimaan rannalle, joka olikin aivan päätähuimaavan mahtava! Mökkimme sijaitsi kuvassa vasemmalla näkyvän kukkulan hitusen loivemmalla rinteellä :-).

Mökkiä vuokrasi viereinen ravintola, jossa aaltojen pauhua katsellen käväisimme välipalalla ennen rantakävelyä. Tilasin omasta mielestäni kasvisvoileivän, josta vielä varmistin tarjoilijalta, ettei se ole kamalan iso... tuloksen näette alla :-)

Tuuli oli suhteellisen kova ja aallot sekä maisemat komeat (tai ainakin tuntui siltä, ennen kuin seuraavana päivänä näimme paljon isommat aallot. Pohjoistuuli 33m/s on onneksi täällä lämmin eikä kylmä!)

 

Rannalla näkyi taas kaikenlaista. Olenkin aina ihmetellyt, minne mm. kaikki käytetyt astmapiiput joutuvat:

Sopivasti juuri, kun olimme palanneet pitkältä kävelyltämme ja aurinko alkoi laskea, alkoi sataa.

Kävelimme sadekamppeissa vielä "kaupungin" "keskustaan", jossa kävimme kahvilla centro gastronomicossa. Paikka oli täysin autio myyjiä ja tarjoilijoita lukuunottamatta, ja nautimme runsaan palvelusväen tarkkailemina palan kakkua (näitä järkyttäviä täytekakkuja täällä on joka paikassa, saksalaisten siirtolaisten perua! Niitä jopa kutsutaan nimella kuchen.), kahvia, olutta ja kaakaota.

 

Loppuillan vietimme lämpöisessä mökissämme viinipullon ja korttipakan seurassa sateen ropistessa kotoisasti kattoon. Aamulla, kun heräsimme, huomasimme riemuksemme, että ulkona paistoi aurinko ja ilma oli kerrassaan loistava. Alla yksityiskohta olohuoneen ikkunan sisäpuolelta: ilman kosteus on sitä luokkaa, että ruoho kasvoi ikkunalaudalla! Onneksi mökin "luonnollinen ilmanvaihto" pelasi sen verran hyvin, ettei se ollut homeessa...

Muutaman pikku mutkan jälkeen löysimme kuin ihmeen kaupalla nuoren parin, jonka kaksi viikkoa sitten perustama eko/etnomatkailuyritys vie turisteja intiaanialueille. Läksimme matkaan oppaanamme Marcelo ja matkantekovälineenämme maastoauto, jota ilman emme kyllä olisi näillä teillä pärjänneetkään. Kiersimme Puerto Saavedran vieressä olevan (Etelä-Amerikan ainoan) suolajärven Lago Budin ja pysähtelimme siellä täällä Marcelon kertoessa alueesta, sen historiasta ja kulttuurista. Päivä ja reissu olivat aivan upeat! Hintaan sisältyi perinteinen ateria, jonka nautimme eräässä mapuche-intiaaniperheessä (jonka isäntäpari siis tekee yhteistyötä marcelon ja vaimonsa firman kanssa) ja joka sisälsi myös sitä aiemminkin mainitsemaamme cochayuyo-levää. Alla perinteinen mapuche-talo ruka sisältä ja ulkoa.

Ettette saa asiasta väärää käsitystä, kerrottakoon vielä, etteivät mapuchet enää tällaisissa asumuksissa asu, vaan tämäkin perhe asui rukan vieressä tavallisessa talossa. Ruka oli rakennettu jonkun turismiprojektin rahoilla viikko sitten ja me olimme sen ensimmäiset ruokavieraat :-). Perhe kuitenkin puhui mapuchekieltä eli mapudungunia, jota Samikin on täällä opiskellut, joten saimme vierailusta paitsi vatsan, myös aivojen ruokaa.

 

P.S. Pahoittelen kuvien laatua, joka johtuu allekirjoittaneen sössimisestä kameran kanssa - jälleen kerran se järkkäri ois ollu mulle sata kertaa simppelimpi käyttää, vaikka tämän pikkukameran veden- ja iskunkestävyys on jo tällä reissulla monta kertaa todettu lyömättömiksi ominaisuuksiksi.

P.P.S. (Sami lisäsi) Perjantaina oli mapuchen kielen tentti. Se ei oikein mennyt putkeen, kun olen joutunut opiskelemaan sitä espanjan kautta. Mutta ennen kaikkea opiskelua on haitannut se, että minulla on ollut myös opetusta melko paljon. Joka tapauksessa päätin vastata tentin esseekysymyksiin latinaksi. Ajattelin, että jollei Latinalaisessa Amerikassa saa vastata latinaksi, niin missä sitten? Tänään kävin proffan puheilla saamassa lisäoppia ja hän korjaili minulle dialogia, jonka olen ihka itse kirjoittanut mapuchen kielellä. Se tulee ehkä tänne espanjaksi ja suomeksi käännettynä kunhan se on valmis. Mutta kaiken kukkuraksi joudun tämän viikon perjantaina pitämään esitelmän jugoslavialaisista runonlaulajista - espanjaksi. Tämä kaikki ensinnäkin siksi, että myös mapuche on vain suullinen kieli kuten jugoslaavien lauluperinnekin ja toiseksi siksi, että kuulijat ymmärtävät lähinnä vain espanjaa (siis ei englanniksi eikä millään muullakaan kielellä). Proffalla on ilmeisesti hypoteesi, että mapuchen ja jugoslaavien lauluperinteen siirtymisessä seuraaville polville on joitakin yhteisiä piirteitä... Onneksi en joudu pitämään esitelmää yksin, vaan teen sen yhteistyössä opiskelukaverini Vanian kanssa. Vanian kanssa on itse asiassa tarkoitus jopa kirjoittaa latinankielinen artikkeli Melissaan (brysseliläinen latinistien lehti) mapuchen kielestä. Joka tapauksessa kiitos on mapucheksi "tshageltu".