Nyt se on sitten tehty. Kurkkulaulu saapui Latinalaiseen Amerikkaan ja sain kunnian olla sen airuena. Esitelmä meni oikein mukavasti, vaikka espanjani tietenkin tökki aika lailla, mutta pokkahan se aina tärkein on ja pokka piti. Aiheeni oli suullisen lauluperinteen siirtyminen seuraaville polville, joten kerroin siitä suullisesti espanjaksi, mutta kylläkin paperiin tukeutuen. En toki pitänyt esitelmää kokonaan omin voimin, vaan valmistelussa oli auttanut opiskelutoverini Vania, joka ei nyt valitettavasti ollut paikalla, koska hän on sairaana.

Täkäläiset pitävät esitelmiä palavasti saarnaten ja kaikki ilman paperia, joten sanoisin, että klassinen puhetaito on vielä voimissaan täällä Chilessä. Teknisten apuvälineiden käytössä päihitin ehkä chileläiset toverini, jotka ovat juopuneet tietotekniikasta ja Powerpointin suomista mahdollisuuksista ja hyödynsivät niitä vähän liiankin innokkaasti, mikä joissakin tapauksissa tärveli lopputuloksen. Mutta kyllä täkäläiset puhua osaavat: he tykittävät nopeaa Chilen espanjaa konetuliaseen voimalla ja kehon kielellä sanomaansa vahvistaen. Täällä opiskelijat eivät arastele pitää esitelmiä, joten kaikesta huomaa, että Chile on keskustelu- ja puhekulttuuri. Suomalainen kuiva asiapitoisuus ja vähäpuheisuus vaikuttaa täkäläisistä varmaan tylsältä. Kaikki opiskelutoverini (jotain parikymppisiä nuoria) päihittäisivät tusinan keskivertoja suomalaisia pappeja puhetaidossa. Sanoisin, että esitelmän pito ei ole täkäläisille mikään ongelma. Varsinainen ongelma on pikemminkin valmistautuminen, sillä se vaatii suunnittelua ja siinä täkäläiset jäävät kyllä jälkeen eurooppalaisista.

Kun kerran opiskelijat ovat niin puhetaitoisia, epäilen, että täkäläiset papit ovat todella kovia vaahtoamaan. Pitäisi mennä kirkkoon kuuntelemaan jotakuta täkäläistä pappia ja seuraamaan, miten täällä saarna juntataan kuulijoiden kalloon. Kirkkoja täällä on kyllä joka lähtöön: on katolisia, luterilaisia, jesuiittakirkkoja, metodistikirkkoja ja kaikkea mahdollista. Rinnalla on myös mapuche-kansan animistinen luonnonuskonto shamaaneineen - kuinkas muuten.

Esitelmääni palatekseni minulla oli siis esimerkkeinä yksi laulu Jugoslaviasta (tai siis sieltä, missä ennen on ollut Jugoslavia) ja yksi laulu Tuvasta. Tuvalaisen laulun tulkitsin vielä kargyraa-ezenggileerillä. Eli näin se sitten tehtiin. Nyt täälläkin on kuultu höömeistä.

Muuten sitä tenttiä ei sitten pidettykään tänään. Jotain on taas mennyt minulta ohi korvien, mutta eipä se haittaa. Joka tapauksessa eka tentti meni läpi hyväksytysti ja proffa oli kyllä lukenut vastaukseni latinaksi. eli sekin tuli todistettua, että Latinalaisessa Amerikassa saa vastata tenttiin latinaksi ja vastaus voidaan hyväksyä. Pisteeni olivat 57/100 eli ihan täysiä ei tullut, mutta riittävästi kuitenkin, jotta voin saada kurssista merkinnän.

"Lo difícil enseña más que lo facil." Näihin sanoihin lopettelin esitelmäni pyyydettyäni ensin opiskeijoita kysymään minulta mieluummin englanniksi kuin espanjaksi. Yksi heppu kysyikin englanniksi, miten kargyraa-ääni syntyy. Proffa kysyi kylläkin espanjaksi, mutta otti huomioon pyyntöni puhua hitaasti ja yksinkertaisia sanoja käyttäen. Kaiken kaikkiaan täällä myös keskustellaan runsaasti esitelmien päälle, joten sanoisin, että suomalaisilla olisi ainakin tässä asiassa opittavaa chileläisiltä.