Rouva T on saapunut ja päivittää nyt blogia vuorostaan. Tässä otos eiliseltä, kun istahdimme kävelymatkan varrella oluelle hauskaan kaurismäkeläistyyppiseen kuppilaan, jonka henkilökunta koostui vanhasta sedästä (joka ihmetellen kohotteli kulmakarvojaan, kun pyysimme oluet muttemme halunneet sitä litraa per lärvi) puolisoineen ja asiakkaita oli lisäksemme yksi, pöytäänsä kiinni kasvaneen oloinen kanta-asiakas. Kaikki taisivat olla yhtä ällistyneitä astuessamme sisään, mutta paikka oli yllättävän siisti ja rauhallinen ja vessatkin erittäin puhtaat.

 

Kuvanottohetkellä olin matkustanut reippaat 40 tuntia putkeen (johon sisältyy nelisen tuntia lennon odottelua Madridissa ja viitisen tuntia bussin odottelua Santiagossa), nukkunut 8 tuntia yöunia ja marssinut Samin perässä erinäisissä paikoissa muutaman tunnin. Yhtäkkiä iski sellainen väsy, että tuntui, etten jaksa kävellä enää metriäkään, mutta kummasti lasillinen olutta sai jetläggirouvan jaloilleen :-). Iltapäivällä oli pakko nukkua päiväunet, en vaan yksinkertaisesti pysynyt hereillä, mutta jaksoin kyllä sitten valvoa iltaan saakka.

Matka oli pitkä ja erittäin rasittava. Sitä ei yhtään helpottanut migreeni, joka iski lähtöpäivän aamuna eikä oikeastaan parantunut kuin vasta perillä Temucossa, kun pystyin kunnolla lepäämään. Lentokoneessa Madridiin jouduin pyytämään lentoemännältä lääkkeen ottoa varten vettä heti lennon alussa, ja hän halusi tietää, mitä lääkettä otan. Kerroin migreenistä, ja sympaattinen lentoemo sanoi heti, että voin kyllä pyytää mitä vain lennon aikana jos tarvitsen. Lento meni aika horteessa, ja muutaman kerran lentoemäntä kävi kysymäsä, olenko ok ja millainen on oloni. Vieressäni istuva eläkeläismummo ei paljoa puhunut, mutta lentoemännän käydessä noin kolmatta kertaa kyselemässä vointiani hän yhtäkkiä pyrskähti: Siis minä vaadin saada tietää olenko vaarassa! Olimme lentoemännän kanssa varmaan molemmat yhtä ällistyneitä, kun mummo jatkoi: No jos hänellä on se H1N1! Asia selitettiin mummelille, joka oli hyvin helpottunut ja puhua pulputtikin sitten loppumatkan tauotta.

Perillä Santiagossa sattui myös hupaisa välikohtaus, kun koneellinen väsymyksestä pöllämystyneitä Madridista tulijoita seisoi odottamassa matkatavaroitaan. Paikalla oli nimittäin tullimies hengityssuojaimineen kahden huumekoiran kanssa. Koirat kulkivat miehen suupielistään singauttelemien ohjeiden mukaan laukkuhihnalla ja sen ympäristössä nuuhkimassa ihmisten matkatavaroita, kun hihnaa pitkin yhtäkkiä tuli mielenosoituksellisesti naukuva kissa kuljetuslaatikossa, jossa oli pieni ikkuna molemmissa päissä. Ääntä nopeammin huumekoirat siirtyivät kissan laatikon kimppuun, toinen toiseen, toinen toiseen ikkunaan. Huumepoliisi-tullimies yritti turhaan saada koirat käskemällä pois nauravan matkustajajoukon kuvatessa elikkoja kännykkäkameroillaan (valitettavasti en tässä vaiheessa tajunnut, että minunkin uudessa kännykässäni on kamera). Lopulta koirat menivät koko kierroksen hihnalla ja katosivat kissan korin mukana muoviverhon taakse, jonne tullimies (joka hermostuksissaan kiskoi hengityssuojaimensakin naamaltaan) harmistuneena säntäsi perään koiriansa hakemaan. Hetken kuluttua miekkonen taas saapui koirineen matkatavaroiden joukkoon ja koirat pysyivätkin ruodussa suht hyvin, mitä nyt palasivat nuuhkimaan kissan omistajan (joka oli siinä vaiheessa hakeut kissansa) "matkatavaroita" aina, kun tullimiehen silmä vältti... :-)

Eilen kävimme kävelemässä ja syömässä kaupungilla, josta alla muutama otos. Useimmat talot täällä ovat puisia, useimmat mallia hökkeli, mutta sekaan mahtuu aika hienojakin taloja. Monet talot ovat aika huonokuntoisia, kuten tästäkin kuvasta näkyy:

Jos puuta ei ole ollut saatavilla, myös pelti näyttää ajavan asian:

Edelliset kuvat ovat enempi laitakaupungilta, mutta ei keskustassakaan välttämättä sen hienompaa ole, ainakin nämä sähköjärjestelyt taitavat olla jonkun muun kun sähkömiehen tekemiä (tai sitten sähkömiehillä on täällä vähän käytännönläheisempi koulutus):

Meitä aika lähellä olevassa Jumbo-ostoskeskusessa on tavaratalo, jossa heti sisään mentäessä paikalle leiskauttaa ns. teippimies. Hän teippaa ihmisten laukut kiinni, ilmeisesti varkauksia ennaltaehkäisten. Alla kuva Samin repusta teipattuna, minun marimekkolaukkuani sedän oli vähän haasteellisempi teipata, ja kangaskassin hän antoi olla, vaikka sinne lienee kaikista helpoin tunkea tavaraa.

Sitten vielä tietokilpailukysymys Latinalaisen Amerikan tuntijoille. Mitä tämä on? Näitä myydään kadulla.

Olemme kohta lähdössä Samin kanssa viikonlopumatkalle Puconiin, jossa Sami on jo kiipeillytkin tulivuorella. Palaamme Temucoon huomenna kelluttuamme kuumissa lähteissä :-) :-).

Mukaamme lähtee myös Pingun pikkuveli Pangu, joka tuli Suomesta matkatavaroideni mukana:

 

P.S Näitä kirjoituksia saa muuten mielellään kommentoida! Klikkaatte vaan tästä alhaalta kohtaa "kommentoi", mitään e-mailosoitetta tai kotisivujen osoitteita ei tarvitse laittaa. Kommenttiloota on tosi pienen näköinen mutta siihen kyllä mahtuu enemmän tekstiä kun vaan kirjottaa... Olis kiva saada kommentteja niin ei tunnu kuin kirjoittaisi tyhjille seinille!