Lotta kyseli, pidänkö uudesta kodistamme. Noh, onhan tämä ihan mukava koti, varsinkin kaiken sen sähläyksen jälkeen, mitä tämän eteen on tullut tehtyä...

Samihan on siis jo kertaalleen muuttanut ensimmäisen vuokraemäntänsä Tatyanan ankeasta takapihaloukosta tänne rouva Maggin yläkertaan. Sami oli kuitenkin edelleen varovasti sitä mieltä, että paremmankin asunnon voisi vielä löytää, vaikka vuokraemo onkin auttanut todella paljon kaikessa ja homma toimii osapuilleen hyvin. Siksi kävimme perjantaina katsomassa yhtä asuntoa, joka on lähempänä yliopistoa ja halvempi. Minä en kuitenkaan tykännyt asunnosta, (varsinkaan yhteiskeittön nurkassa täysillä pauhaavaa televisiota tuijottavasta vuokraisännästä, jonka kuvittelin istumaan siihen vuorokauden ympäri...) joka oli myös erittäin pieni ja jossa ei ollut säilytystilaa käytännössä lainkaan.

Perjantai-iltana kävimme pikaisesti vilkaisemassa myös tämän nykyisen asunnon alakerrassa olevaa vähän pienempää asuntoa, ja varsinkin minä tykkäsin, että se olisi kotoisampi ja talvella todennäköisesti lämpimämpikin kun tämä: asunnossa oli vain yksi huone, jonka nurkassa oli keittiö, joten koko hoito lämpiäisi kaasulämmittimellä ilman, että sitä tarvitsisi siirrrellä huoneesta toiseen. Alakerran asunto vapautui lauantaina, jolloin olimme retkellä parin tunnin päässä Puconissa ja päätimme ilmoittaa Maggille, että olemme kiinnostuineita asunnosta, ennen kuin hän ottaa sinne uudet vuokralaiset.

Noh, kun sunnuntaina palasimme kotiin, Maggi olikin mitään meille ilmoittamatta pannut toimeksi ja muuttanut meidät alakertaan tavaroinemme kaikkinemme (!), meidän tarvitsi vain siirtää vaatteemme ja jääkaapin sisältö. Tässä vaiheessa Sami tuli kuitenkin katumapäälle ja löi jarrut pohjaan: hänestä yläkerran asunto oli vertailun jälkeen sittenkin tilavampi ja mukavampi, meillähän ei oikeastaan ollut edes ollut kunnollista mahdollisuutta tutustua uuteen asuntoon ennen muuttoa (emmekä olleet edes suoranaisesti ilmoittaneet haluavamme varmasti muuttaa). Minä olin tietenkin tapani mukaan sitä mieltä, että rouva vuokraemäntä on nyt nähnyt kovasti vaivaa takiamme, eikä kannata enää ruveta rahtaamaan tavaroita takaisin, mutta Sami oli jo saanut ns apinan raivo -vaihteen päälle... ja niin kannoimme hetken kuluttua tavaramme takaisin yläkertaan, mihin suostuin sillä ehdolla, että olemme sitten loppuajan tässä emmekä enää sählää itseämme muualle (myönnettäköön, että Sami saattoi myös olla ihan vähän oikeassa asunnon paremmuuden suhteen).

Nyt siis asumme kahden huoneen, vessa-kylpyhuoneen ja "tupakeittiön" asunnossa, joskin toinen huoneista on enemmänkin varastotila. Alla pari kuvaa keittiöstä ja olohuoneesta/ruokailutilasta, jotka ovat siis samaa tilaa:

 

Kylppäristä ei tullut räpsäistyä kuvaa, se on tästä keittiöstä lähtevän käytävän vasemmalla puolella, oikealla on se toinen makuuhuone (jossa pidämme matkalaukkujamme, pyykkipussia ja sen sellaista, lisäksi vuokraemäntä on tunkenut sinne kaikenlaista kamaa. Käytävän päässä on makkari (joka jatkuu oikealle kulman taakse, tässä se näyttää todella pieneltä). Sängyn päällä on jättiläismäinen untuvapeitto, jonka Sami oli ostanut ennen tuloani, se on ihana ja niin ihanan värinen, että haluaisin tuoda sen Suomeen!

Asunto on toisessa kerroksessa, ja sinne mennään ulkoportaita pitkin:

Asunnosta poistuminen on chileläiseen tapaan hieman hidasta: ensin räplätään avaimen kanssa ulko-ovi sisäpuolelta auki (pari kierrosta oikealle ja vemputusta, että avaimen saa irti lukosta), siirrytään ulkopuolelle ja suoritetaan lukitseminen (samat kierrokset vastakkaiseen suuntaan ja vemputusta). Sen jälkeen mennään portaat alas ja siirrytään ensimmäisen portin luo. Portissa on pieni ovi, jonka lukko räplätään taas ensin avaimella auki (samat toimenpiteet kuin yllä), tunkeudutaan kumarassa tavaroita edellä työntäen ovesta ulos ja räpelletään lukko taas toisella puolella kiinni:

 

Tuossa kuvassa pikkuoven saranat näkyvät Samin hauisten tasalla oikealla, oven yläreuna on siis olkapään korkeudella. Tämän jälkeen siirrytään toiselle portille (mahdollisesti pujotellen Maggin auton ohi, ellei hän ole jossain autoineen kuten tämän kuvan ottohetkellä), jossa suoritetaan jälleen samat räpläykset ensin ennen portista kulkemista ja sitten kadulla portin lukitsemiseksi:

Jos asunnosta poistuvia henkilöitä on kaksi, aikaa ei välttämättä mene hirveästi, koska toinen voi olla avaamassa seuraavaa porttia, kun toinen lukitsee edellistä. Yksin aikaa mene ärsyttävän kauan varsinkin minulla, joka en ole vielä oppinut, mitä lukkoa käännetään mihinkin suuntaan ja missä asennossa avaimen saa helpoiten hivutettua irti lukosta. Grrr! (Ei ole ihme, että muunmaalaiset niin helposti lukitsevat itsensä ulos kämpistään Suomessa, kun eivät voi ymmärtää, että ovi menee noin vain omia aikojaan lukkoon. Sitä vain ihmettelen, etteivät he ole vieläkään tajunneet miten kätevää se on!)

Olen räpsinyt täällä kulkiessani kuvia siellä täällä, vaikka täytyy kyllä sanoa, että kun olen tottunut ottamaan kuvia etsimen kautta järjestelmäkameralla, en hallitse uutta pikkukameraamme ja varsinkaan kuvan ottamista näytön avulla ollenkaan yhtä hyvin, minkä varmaan huomaa kuvan laadusta. Uusi kamera ei myöskään ole yhtä nopea kuin vanha, jonka jättäminen Suomeen jo pikkuisen harmittaa, vaikka kokemuksesta tiedänkin, että se on iso rohjo mukana kannettavaksi.

Tässä kuitenkin vähän maistiaisia Temucosta ja Pucónista. Tykkään erityisesti väreistä täällä: mikään asemakaava ei rajoita ihmisten mielikuvitusta maalata talojaan. Värikkäiden talojen rinnalla vähemmän värikkäät näyttävätkin sitten aika värittömiltä... Jostain syystä silmääni viehättää useimmiten kaikki yhtä aikaa ruma ja kaunis, mutta älkää antako valikoivan silmäni hämätä, täällä ei suinkaan ole joka paikassa rähjäistä! Ekassa kuvassa on valtava vaaleanpunainen tekopalmu, joka on erään kiinalaisen ravintolan pihassa.

Tässä muutama hauska talo Pucónissa:

Kun Pucónissa ylitti kadun, niin kadun keskellä oleva liikenteenjakaja oli tehty tällaisista katkaistuista kannoista, joiden välissä kasvava ruoho oli ihanan vihreää:

Peppi Pitkätossun salainen loma-asunto Pucónissa:

Ei täällä Temucossakaan suinkaan ole väritöntä ja tylsää:

Tällainen eläinkuljetus sattui bussin eteen juuri tietullin kohdalla. Koitin laskea, paljonko heppoja oli kyydissä, ja kyllä niitä vähintään kymmenen korvaparia oli. Yksi hevosista vähän säikähti jotain ja alkoi jo nousta takajaloilleen, mutta onneksi rauhoittui, muuten lavalla olisi pian ollut aikamoinen show.

Täällä on hirveästi koiria joka paikassa, ja olemme ihmetelleet, kun suurin osa niistä ei yhtään näytä kulkukoirilta. Monet ovat ainakin suurimmaksi osaksi puhdasrotuisia, niillä ei ole kaulapantaa ja ne ovat todella rauhallisia. Melkein jokaisen kaupan edessä keskustassa ja muuallakin makaa kerällä koira. Puconissa osa koirista vaikutti enemmän kulkureilta ja jotenkin ne tuntuivat vaistoavan koiranystävän sadevaatteitteni altakin, koskapa perässäni kulki koko ajan vähintää yksi surusilmäinen kaveri, vaikka yritin olla vilkuilematta niitä yhtään sillä silmällä. Tässä yksi tyypillinen eksemplaari:

Sen verran koirista ja muista kulkueläimistä lienee kuitenkin harmia, että roskiksille on täällä kehitetty oma telineensä, josta roskakuskit ne noukkivat kyytiin. Oletan, että muussa tapauksessa koirapopulaatio repisi pussit öisin auki (ne jätetään illalla katujen varsille). Alussa ihmettelin, mitä nämä tyhjät telineet talojen edessä ovat, mutta iltasella ne näyttävät tältä:

Kuvia olis vaikka kuinka, mutta siirtelen niitä tänne lisää myöhemmin. Lopuksi kuitenkin tyypillinen chileläinen leivonnainen empanada eli jonkinlaiseen voitaikinan tapaiseen leivottu, rasvassa keitetty nyytti, jossa voi olla sisällä melkein mitä vaan. Näitä myydään joka paikassa kaduilla, pitkänmatkan busseihin sänkeää väkeä myymään näitä heti, jos bussi pysähtyy yhtään pidemmäksi aikaa mihinkään ja ravintolassa ne ovat yleinen alkupala. Varsinkin juustoa eli queso tai mereneläviä eli marisco sisältävät empanadat ovat tosi hyviä! Tässä Samin salaatin lisukkeet tämän päivän lounaalta: