Texasissa etsitään kuumeisesti evoluutioteorian heikkouksia. Tieteellisen ja kristillisen maailmankuvan välit ovat nähtävästi melko viileät Yhdysvaltain eteläisissä osissa. Descartesin mukaan "kun kahden osapuolen näkemykset jostain yksittäisestä kysymyksestä johtavat vastakkaisiin suuntiin, varmaa on ainoastaan se, että ainakin toinen osapuolista on erehtynyt" (Regulae ad directionem ingenii, Regula II.2). Voimme siis tässä vaiheessa todeta, että joko kreationistit tai tieteellisen evoluutioteorian kannattajat ovat erehtyneet tai että molemmat ovat, mutta sellainen ei ole mahdollista, että molemmat olisivat oikeassa. Descartes huomauttaa myös, että pitää varoa olettamasta todeksi sellaista, mikä ei pidä paikkaansa (Regula IV.2). Descartes luettelee varmat tavat saada tietoa, jotka ovat deduktio, induktio ja intuitio (Regula II.4). Varminta kaikista on kuitenkin se tieto, jonka voimme saada jumalallisen ilmoituksen kautta (Regula III.9). Descartes on ehkä historian tunnetuin skeptikko, jonka metodi perustuu siihen, että epäillään auktoriteetteja, omien aistien todistusta ja jopa omaa järjen juoksua. Jumalan olemassaoloa hän ei kuitenkaan kyseenalaistanut, vaan käytti tämän asian todistamiseen ontologista argumenttia. David Hume kuitenkin huomautti kylmästi, ettei minkään olion olemassaoloa voida loogisesti todistaa. Paitsi tietenkin abstraktien olioiden (sarjat, propositiot yms.), jos nyt haluamme pitää niitä olioina. Immanuel Kant osoitti, että ontologinen argumentti on kehäpäätelmä, joten sen avulla ei voida todistaa Jumalan olemassaoloa. Kreationistien keskeisiä argumentteja on, että soluorganellit yms. ovat niin monimutkaisia ja hienosti tasapainossa toimivia rakenteita, etteivät ne mitenkään ole voineet kehittyä sattumalta, vaan että niiden olemassaolo voidaan selittää vain siten, että jokin älyllinen olento on ne luonut. Tähän kuitenkin puree Humen kritiikki: voimme ristiriidattomasti väittää, että ne ovat syntyneet sattumalta. On myös huomautettu (Ben Mepham teoksessa Introduction to Bioethics), että on hiukan outoa konservatismia arvella, että yli 2000 vuotta sitten olisi osattu sanoa, mitä nykyihmisen pitää tietää ja ettei omasta ajastaan paremmin perillä olevien nykyihmisten kirjoituksilla taas olisi vähintäänkin samaa tai jopa suurempaa painoarvoa. Klassinen teologinen ongelma on, että jokin teko on moraalisesti oikein joko siksi, että Jumala tahtoo niin, tai siksi, että se vain on niin ja Jumalakin hyväksyy  tämän. Eli on kaksi mahdollisuutta: joko Jumala päättää, mikä on oikein, tai sitten hän vain hyväksyy sen, mikä on oikein joka tapauksessa, hyväksyipä hän sitä tai ei. Jumalaa luonnehditaan joskus ikuiseksi ja välttämättömäksi olennoksi. Mutta on vaikea kuvitella muita ikuisia olioita kuin abstraktit oliot, jotka taas eivät tee mitään. Joka tapauksessa niille, joiden on vaikea uskoa välttämättömän olennon olemassaoloon, on Alvin Plantinga kerännyt joukon pähkinöitä purtaviksi.