lauantai, 1. elokuu 2009

Hei Hei

Olemme viimeistä iltaa Chilessä, Sami pakkaa tavaroitaan (minä pakkasin jo: 22 kiloa) ja on minun vuoroni päästä nettiin. Hieman haikea on olo, mutta täytyy kyllä myöntää, että on ihanaa päästä kotiin. Lento hieman hirvittää, mutta kun kerran selvisimme hengissä tänne suuntaan, kai paluumatkakin jotenkin menee.

Chilestä jää kivoja muistoja ja ei-niin-kivoja muistoja. Minä tulen kaipaamaan ainakin avokadoja, tuoreita hedelmiä ja hedelmämehuja, hyvää viiniä (hups, miten tulikin heti ruoka mieleen...), hyvää palvelua, ystävällisiä ihmisiä, kauniita käsitöitä ja halpoja hintoja.

P7280091

Saasteita, meteliä, musiikkia täysillä joka paikassa (varsinkin Perussa), korvia riipivästi koko ajan tööttääviä ja kaasuttavia autoja, kaameita liikenneruuhkia, savuista ja saasteista hengitysilmaa, puolikuoliaaksi jäätymistä sisällä ja huonoa kahvia sen sijaan en tule ikävöimään!

Peru-puheita täytyy sen verran perua, että löysimme jälkimmäisellä vierailullamme Limasta kivemmankin puolen. Mirafloresin alueella ja ydinkeskustassa on siistimpää ja mukavampaa eikä tuntenut koko ajan olevansa silmätikku-ulkomaalainen. Tässä merenrannassa oleva puistoalue Mirafloresissa:

P7290115

Muuten Perusta jäivät positiivisessa mielessä mieleen uskomattomat muinaismuistot, kauniit maisemat, lämpö (pohjoisessa), upea käsityöperinne ja halvat hinnat. (kuva Trujillon pyramideilta)

P7270051

Perulainen ruoka (paitsi hedelmät) ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, mihin varmaan vaikuttaa se, että molemmat olimme vuorollamme lievässä mahataudissa... Ikävinä asioina Perusta tulee mieleen lähes kaikkialla näkyvät suuret yhteiskuntaluokkien väliset erot ja köyhyys. Myös teiden ja rakennusten huono kunto sekä ihmisten elinolot yleensäkin olivat monin paikoin järkyttäviä. Köyhyyttä emme halunneet erityisesti kuvata, joten alla lievä esimerkki Trujillon siististä, vanhasta keskustasta:

P7280086

Kerjäläisiä on Perussa joka paikassa ja Chileen verrattuna heidän asemansa näyttää vielä surkeammalta. Perussa kerjuulla oli paljon naisia ja lapsia sekä varsinkin eri tavalla vammaisia tai vammautuneita ihmisiä. Chilessä taas näyttäisi siltä, että ihmiset on ajanut kadulle ensisijaisesti viina, huumeet tai niihin liittyvät ongelmat. Etelä-Chilessä kerjäläisiä ei oikeastaan edes ole, täällä Santiagossa kyllä jonkin verran.

Myös rikollisuutta tuntui Perussa olevan enemmän, esimerkiksi kaikki setelit piti väärennösten varalta tarkistaa (jopa pankeissa ja pankkiautomaateissa!), kadulta otettuihin takseihin ei voinut luottaa, kaikesta yritettiin kiskoa ulkomaalaisilta enemmän rahaa ja kusettamista piti vahdata koko ajan. Pankkeja ja hienompia kauppoja, hotelleja jne vartioivat kaikkialla luotiliivein varustautuneet aseistetut miehet, autojen ovet lukitaan visusti heti liikkeelle lähdettyä ja meille ulkkiksille hoettiin koko ajan, että olkaa varovaisia. Vaikka en ole blondi, erotuimme katukuvassa paikallisväestöstä selvästi ja meitä tuijotettiin aika lailla lähes joka paikassa (varsinkin Samin hiuksia :).Toisin sanoen Perussa tunsi itsensä erittäin helposti valkoiseksi, rikkaaksi kakkiaiseksi (näin kauniisti sanoen, tämähän on perheblogi). Vietettyämme yhden yön haisevassa, kolisevassa ja täpötäydessä bussissa, toisen ankeassa ja kylmässä hotellissa meiltä niin sanotusti karkasi mopo käsistä kuin todisteeksi tästä statuksestamme... nimittäin päädyimme kaupungin parhaaseen hotelliin (jossa saimme kyllä huoneen alle puoleen hintaan, mikä vastaa noin suomalaisen hotellin normihintaa), josta nautimmekin sitten täysin rinnoin. Ah, sitä lepoa, rauhaa, turvallisuuden tunnetta ja palvelua! :) Toisin sanoen paljastuimme länsimaisiksi kermap****eiksi, jollaisia toki olemmekin.


Hra J lisää: Perussa näkee liberalistisen yhteiskunnan vielä karmeampana kuin Suomessa. Tuloerot ovat valtavat. Latinalaisessa Amerikassa valtiot ovat yövartijavaltioita. Päivällä valtiota ei tarvita, koska raha ratkaisee kaikessa, mutta yöllä sitä tarvitaan estämään, etteivät ongelmakansalaiset menisi kahmimaan itselleen "kunnon kansalaisten" rahoja. Kunnon kansalaiset ovat hankkineet omaisuutensa "laillisin keinoin" eli onnistuneet käyttämään asemaansa hyväkseen. Laillisia keinoja Perussa yrittävät köyhätkin: mm. eräs nainen oli nukahtanut kadulle karamellitarjottimensa ylle yrittäessään hankkia laillisesti rahaa myymällä makeisia. Eräs mies esitteli amputoituja kädentynkiään. Kun näille ihmisille antaa kolikoita, he luovat surullisen katseen ja sanovat nöyrästi "Gracias, senor". Asunnottomat ovat päivällä hyvin väsyneitä ja usein hetiä näkee nukkumassa puistoissa ja kirkkojen ym. rakennusten seinustoilla. Yöllä he eivät voi nukkua, koska yöllä on turvallisempaa pysytellä valveilla, he kun eivät voi vetäytyä loistohotellien tai omistuasuntojensa suojiin. Liberalistisen yhteiskunnan uhreja?

 

P7280075

(kuva hotellin aulasta)

Nyt Samikin on pakannut (22 kiloa) ja suuntaamme viimeiseen Chile-suihkuun ja sitten petiin. Aamulla käymme vain aamiaisella lähihotellissa (tässä hotellissa aamiainen ei kuulu hintaan ja on pikakahvia, valkoista leipää ja hilloa -tyyppinen, mutta onneksi älysimme tänään käydä viereisessä 5 tähden hotellissa aamiaisbuffetilla, joka ei edes ollut kallis (noin 5 euroa/lärvi)), pakkaamme kamamme taksiin ja lähdemme lentokentälle. Lento lähtee huomenna eli sunnuntaina puolilta päivin, olemme Madridissa joskus maanantaina päivällä ja Suomeen saavumme kolmen-neljän maissa samana iltapäivänä. Kentältä meidät noutaa Elina, ja pääsemme nauttimaan Siikajärven rauhasta (sikäli kun pysymme hereillä) yhden illan verran ennen kuin siirrymme tiistaina Sorsasaareen. Pitäkääpäs nyt peukkuja, että kone pysyy ilmassa!

Hra J lisää:

Pääsin minäkin Trujillossa pyramideille. Kierros ei ollut erityisen hyvin järjestetty, mutta paikat olivat unohtumattomat. Tässä yllä on kerros Chan Chanin pyramidista. Näitä kuvioita oli portaittain aina uusien tiilikerrosten alle kätkettyinä. Vallan vaihtuessa uudelle kuninkaalle eivät kelvanneet edeltäjiensä sarjakuvat, joten heille piti tehdä aina uusi kerros sarjakuvin. Pyramidin päällä teloitettiin uhreja, joiden verta papit sitten joivat. Ruumiit jätettin vain lojumaan pyramidin päällä olevaan teloituskuoppaan korppikotkien nokittaviksi. Lemu lienee ollut kohtalaisen mujeva kuningasperheen ja pappien kotioloissa.

Tämä yksityiskohta on kuva naamiosta, jota pääteloittaja piti kasvoillaan. Tämä on saatu selville muiden lähteisen kautta. Nämä pyramidit ovay ns. Chimu-kulttuurin aikaansaannoksia. Chimut elelivät ennen inkoja, jotka sittemmin kaappasivat chimujen alueet itselleen. Pizarro teki sitten saman kepposen inkoille.

Tämä pieni marakatti Trujillossa möi suklaata. Se raahasi perässään jotain ukkoa.

 

Tyynenmeren aaltoja aamuisessa Mancorassa.

 

Rasmus-nallen laivassa näytti olevan päivystävämässä pelkkiä pelikaaneja. Nalle oli varmaan itse kannen alla syömässä pannukakkuja.

 

Pelikaanit ovat komeita lintuja lähtiessään lentoon. Ensin ne ottavat nousukiidon meren pinnassa ja lehahtavat sitten siivilleen.

 

Limassa Mirafloresin rannan jyrkänteiden yllä liiteli liitovarjoja, mutta kyllä pelikaanit vielä voittivat nämä liitelijät lentotaidoissa.

 

Trujillon kauppahallissa oli punssi-kahvila, josta sai perulaista erikoisuutta eli punssia. Se sisältää hedelmämehuja hedelmänlihoineen, hunajaa, rommia, raa'an kananmunan ja mausteita. Aika jampakkaa tavaraa se oli. Rouva T:ltä se jäikin nauttimatta sen raa'an kananmunan vuoksi..

 

Mancoran rannan taustalla oli jyrkänne, josta alkoi matalahko vuori- tai kukkula-alue. Siellä ei kasvanut juuri mitään, joten korppikotkatkin tähyilivät merelle päin siinä toivossa, että meri tai kalastajat toisivat rantaan herkullisia raatoja tai perkeitä.

 

Chiclayossa rouva T kävi tutkimassa herra Sipánin hautaa Tumbas Realesissa eli kuninkaallisissa haudoissa. Ylläolevassa kuvassa on vahanukkerekonstruktio herra Sipánista. Hänen harrastuksenaan lienee ollut kultakäätyjen keräileminen omaan kaulaansa, kuten kuvasta näkyy. Herra Sipán oli Moche-kulttuurin pomoja.

 

Tässä on rekonstruktio siitä, mitä tutkijat näkivät, kun hauta avattiin ensimmäisen kerran. Kun uuvuttava määrä kultaa oli kerätty hra Sipánin päältä, alta paljastui lopulta hahmo, joka ei ollut milloinkaan kävellyt julkisesti, koska kultalasti painoi aina taakkana niskassa. Herra Sipánin mukana oli haudattu hänen jalkavaimonsa, kaksi palvelijaansa ja kaksi vartijaansa, ruukkutolkulla ruokaa sekä laama. Nämä oli kaiketi sentään surmattu ennen hautaamista, mutta Trujillon Chimu-pomojen mukana haudattuja vaimoja ja palvelijoita ei ollut vaivauduttu nitistämään ennen hautaamista. Mistään individualismista ei tässä yhteydessä voi puhua...

perjantai, 31. heinäkuu 2009

Valparaiso

Valparaíso on kaupunki lähellä Santiagoa. Kävimme siellä ennen lähtöämme Peruun. Valparaíso on todella viehättävä kaupunki, josta löysimme ranskalaisen vuokraisännän (jonka kanssa rouva T tietenkin ryöpsähti vaahtoamaan ranskaa ja minä putosin kyydistä).

Valparaíso on Chilen tärkeä satamakaupunki, minkä kyllä huomaa erikokoisten laivojen määrästä...

 

...ja telakoista.

Tämä laiva on valtava rahtilaiva, jonka ohitse menimme pikkuruisella purrella (kiertoajelu satama-alueella maksoi pari euroa):

P7180241

 

 

Valparaísossa on ns. ascensoreja eli kukkulalle kiipeämistä helpottamaan tarkoitettuja rinnehissejä, joiden korkeus vaihtelee 50 ja 120 m:n välillä (muistaakseni). Kaupunki on rakennettu jyrkille rinteille, ja hissit ovat ainoa tapa säästyä satojen kapeiden portaikkojen kiipeämiseltä. Rouva T huusi kauhuissaan aina hissin lähtiessä liikkeelle, mutta selvisi kuitenkin joka kerta perille pyörtymättä. Joitakin videoitakin on näistä hisseistä on otettu (kiljunnalla höystettyinä). 

lauantai, 25. heinäkuu 2009

Sipánin hauta ja hra J:n vuode

Sipània lähti moikkaamaan vain rouva T sillä hra J todellakin kellistyi vuoteeseen taskurapualienin ensin möyrittyä hänen sisuskaluissaan. Elukka singahti ulos eilen illalla ja jatkoi seikkailujaan Chiclayon viemäriverkostossa. Aamupalaksi alas meni vain kaksi pulloa Inca-Kolaa.

perjantai, 24. heinäkuu 2009

Hyviä uutisia

Anna nouti aurinkolasit minulle Temucon GMO:sta eli voiton puolella ollaan. Huomasimme täällä Perussa, että GMO lieneekin koko latinalaisen Amerikan kattava optikkoketju, sillä Limassakin näytti olevan GMO:n liikkeitä.

Nyt olemme siis jättäneet Mancoran ja siirtyneet Chiclayoon. Anna mainitsi muuten olevansa jälleen kipeänä Temucossa ja hänen vuokraemäntänsä pitää häntä kuulemma yhä kylmissä tiloissa. Toivottavasti jättämämme makuupussi ja lämpöpullo tuovat helpotusta. Rouva T on myös sairaana, vatsavaivoja jo pari päivää. Enää siis vain allekirjoittanut on tolpillaan, ja toivotaan, ettei Chiclayon bussissa matkustaneen vierustoverimme (sika?-)flunssa tarttunut kumpaankaan meistä. Chiclayossa kävimme läpi muutaman majapaikan ja päädyimme tietenkin kaupungin kalleimpaan (?) paikkaan... Aloitimme 40 solen (n. 13 dollaria eli n. 10 euroa / yö) hosteleista, mutta saadaksemme riittävän mukavat tilat ja toimivan nettiyhteyden joudumme pulittamaan melkein 5-kertaisen hinnan (Tampereella Omena-hotelli on samassa hintaluokassa, tosin siellä on huonompi palvelu). Chiclayossa on museo ja arkeologisia kohteita, joita lähdemme tutkimaan, kunhan rouva T herää.

Rouva T lisää: ...nämä hyvät uutiset olivat sikäli ennenaikaisia, että nyt hra J makaa tuossa vieressä suhteellisen voipuneena vierailtuaan vessassa useaan kertaan... Mahtaako tämä liittyä Samin tämän päiväiseen lounaaseen...

[Hra J: tässä oli aikaisemmin kuva rapulounaastani, mutta jouduin poistamaan kuvan, koska kuvan näkeminen aiheuttaa minulle pahoinvointia.]

...vai onko kyseessä tartunta meikäläiseltä? Sasse. Itselläni on kyllä jo huomattavasti parempi olo. Toivoa sopii, että olemme huomenissa molemmat kunnossa ja pääsemme reippaana tutkimaan Sipánin hautaa!

perjantai, 24. heinäkuu 2009

Ei Limaa, yök!

Siirryimme Liman kautta Pohjois-Peruun muutama päivä sitten.

P7200368

Lima ei todellakaan houkutellut. Se on surkeuden perikuva, jolla on kaikki suurkaupungin huonot puolet mutta ei yhtään hyvää (ainakaan mieleen ei tule heti mitään tai sitten emme vain onnistuneet näkemään niitä...).

P7200402

Olimme Limassa vain niin kauan kuin kesti saada bussiliput mahdollisimman kauas sieltä (eli joitakin tunteja).

Nyt olemme Mancorassa, joka on kuin Perun Teneriffa, mutta on tuo Tyynimeri kyllä aika mahtava, aallot parimetrisiä. Ja lämmintä rittää, päivälämpötila liikkuu kolmenkympin yläpuolella ja öisinkin parissakymmenissä. Lämmin ilma Temucon talven jälkeen tuntuu kyllä i h a n a l t a !

P7220496

P7220552

P7210427

Eläimiä ja kasveja on täällä joka lähtöön ja maisema kaikin puolin erilainen kuin Limassa, puhumattakaan Etelä-Chilestä...

P7230688

P7220626

P7220582

P7220563

P7210471

Tänään tuli rantaan sellaisia aaltoja, että ne ulottuivat rantakahviloiden lattialle. Ne, joilla ei ollut yläterassia, menettivät asiakkaansa ja kaikki pöydät, aurinkovarjot jne juoksutettiin pikapikaa pois rannan tuntumasta.

P7230743

Yleensä letkeän hidas palvelu muuttui salamannopeasti ripeäksi, kun kahviloiden omistajat lappoivat hiekkaa valleiksi tilojensa suojaksi... Surffarit lentelivät aalloissa kuin korkit ja jopa iso osa aallonmurtajista sortui alas (alla taisi olla vain pehmeää hiekkaa).

P7230725

Näin isot aallot eivät kuulemma ole normaaleja, mutta Máncoraan odotetaan nyt 25. päivä jonkinlaista hyökyaaltoa, ehkä nämä enteilivät jo sitä... meille kyllä tuli lähinnä tsunami mieleen ja vähän hirvitti aaltojen voima ja hurja pauhu, joka kuului kauas rannasta.

Tänä yönä lähdemme hieman etelämpään Chiclayoon (sen melkein sekoittaa chocloon, cevicheen ja chirimoyaan, jotka ovat maissi, suolakala-alkupala ja etelän hedelmä tässä järjestyksessä). Sieltä suuntaamme sitten Trujilloon, josta edelleen lennämme Räkään (siis Limaan). Siellä käymme hieman shoppailemassa sikäli kuin ylipäätään uskallamme mennä sen kaaoksen keskelle, sitten lento Santiagoon, jossa pari päivää.

Täytyy sanoa, että Santiago on todella viehättävä kaupunki verrattuna Limaan. Lima on samanlainen kuin Temuco eli sekava ja huonosti suunniteltu keskusta, joka on ruuhkainen, meluisa ja saastunut. Lima kaiken lisäksi on kukkuloiden keskellä, joten savusumu pääsee täyttämään ihmisten hengityselimet (kuten hiekka, joka tunkeutui Lisellen ja Todimirin hengityselimiin eräässä Iita Turkan novellissa).

Santiagossa taas on viehättäviä kävelykatuja ja rauhallisia kahviloita kaukana katujen ruuhkista, metelistä ja saasteista. Ja liikenne on muutenkin siellä monin paikoin siedettävää, kun taas Limassa ja Temucossa ja monessa muussakin paikassa on jo todettu, että liikenne muodostaa ns. lattariruuhkan, jossa on tööttääviä busseja, takseja ja autoja sikin sokin, pakokaasua, kiljuvia ihmisiä ja ärjyviä bussien ja rekkojen moottoreita jne. (melutaso peittoaa kaksikin rock-konserttia). Ihmiset tunkevat kadulla syliin, eivätkä väistä yhtään, joten ruuhkissa käveleminen on todella vaivalloista, kun ei meinaa päästä eteenpäin. LIsäksi liikennevalot eivät aina toimi ja vaikka toimisivatkin, ihmiset eivät juurikaan piittaa niistä.

Mutta ei täällä kaikki päin mäntyä ole! Täältä saa paitsi ihania hedelmiä ja niistä tehtyjä mehuja, myös paikallista tuotetta nimeltä Inca-cola. Suhtauduimme kirkkaankeltaiseen limsaan ensin hyvin suurella varauksella, mutta kun lopulta uskaltauduimme maistamaan sitä, totesimme, että kyseessä on naamioitu päärynälimppari!

P7230707

Tänään kävimme merellä ja näimme delfiinejä, pelikaaneja, fregattilintuja ja suulia kalastelemassa isoista kalaparvista. Sukeltamaan ei uskaltanut mennä, koska meri oli alkanut muuttua aika rajuksi.

Tässä Samin kuvaamalla videolla hurja lintuparvi ottaa osansa delfiinien pintaan nostattamista kaloista, jossain puolenvälin jälkeen itse delfiinitkin näyttäytyvät aivan veneen vieressä. Urheiluselostajatyyppinen miesääni on perulainen arkkitehti, joka oli perheineen samalla veneajelulla :)