Olemme viimeistä iltaa Chilessä, Sami pakkaa tavaroitaan (minä pakkasin jo: 22 kiloa) ja on minun vuoroni päästä nettiin. Hieman haikea on olo, mutta täytyy kyllä myöntää, että on ihanaa päästä kotiin. Lento hieman hirvittää, mutta kun kerran selvisimme hengissä tänne suuntaan, kai paluumatkakin jotenkin menee.
Chilestä jää kivoja muistoja ja ei-niin-kivoja muistoja. Minä tulen kaipaamaan ainakin avokadoja, tuoreita hedelmiä ja hedelmämehuja, hyvää viiniä (hups, miten tulikin heti ruoka mieleen...), hyvää palvelua, ystävällisiä ihmisiä, kauniita käsitöitä ja halpoja hintoja.
Saasteita, meteliä, musiikkia täysillä joka paikassa (varsinkin Perussa), korvia riipivästi koko ajan tööttääviä ja kaasuttavia autoja, kaameita liikenneruuhkia, savuista ja saasteista hengitysilmaa, puolikuoliaaksi jäätymistä sisällä ja huonoa kahvia sen sijaan en tule ikävöimään!
Peru-puheita täytyy sen verran perua, että löysimme jälkimmäisellä vierailullamme Limasta kivemmankin puolen. Mirafloresin alueella ja ydinkeskustassa on siistimpää ja mukavampaa eikä tuntenut koko ajan olevansa silmätikku-ulkomaalainen. Tässä merenrannassa oleva puistoalue Mirafloresissa:
Muuten Perusta jäivät positiivisessa mielessä mieleen uskomattomat muinaismuistot, kauniit maisemat, lämpö (pohjoisessa), upea käsityöperinne ja halvat hinnat. (kuva Trujillon pyramideilta)
Perulainen ruoka (paitsi hedelmät) ei tehnyt kovin suurta vaikutusta, mihin varmaan vaikuttaa se, että molemmat olimme vuorollamme lievässä mahataudissa... Ikävinä asioina Perusta tulee mieleen lähes kaikkialla näkyvät suuret yhteiskuntaluokkien väliset erot ja köyhyys. Myös teiden ja rakennusten huono kunto sekä ihmisten elinolot yleensäkin olivat monin paikoin järkyttäviä. Köyhyyttä emme halunneet erityisesti kuvata, joten alla lievä esimerkki Trujillon siististä, vanhasta keskustasta:
Kerjäläisiä on Perussa joka paikassa ja Chileen verrattuna heidän asemansa näyttää vielä surkeammalta. Perussa kerjuulla oli paljon naisia ja lapsia sekä varsinkin eri tavalla vammaisia tai vammautuneita ihmisiä. Chilessä taas näyttäisi siltä, että ihmiset on ajanut kadulle ensisijaisesti viina, huumeet tai niihin liittyvät ongelmat. Etelä-Chilessä kerjäläisiä ei oikeastaan edes ole, täällä Santiagossa kyllä jonkin verran.
Myös rikollisuutta tuntui Perussa olevan enemmän, esimerkiksi kaikki setelit piti väärennösten varalta tarkistaa (jopa pankeissa ja pankkiautomaateissa!), kadulta otettuihin takseihin ei voinut luottaa, kaikesta yritettiin kiskoa ulkomaalaisilta enemmän rahaa ja kusettamista piti vahdata koko ajan. Pankkeja ja hienompia kauppoja, hotelleja jne vartioivat kaikkialla luotiliivein varustautuneet aseistetut miehet, autojen ovet lukitaan visusti heti liikkeelle lähdettyä ja meille ulkkiksille hoettiin koko ajan, että olkaa varovaisia. Vaikka en ole blondi, erotuimme katukuvassa paikallisväestöstä selvästi ja meitä tuijotettiin aika lailla lähes joka paikassa (varsinkin Samin hiuksia :).Toisin sanoen Perussa tunsi itsensä erittäin helposti valkoiseksi, rikkaaksi kakkiaiseksi (näin kauniisti sanoen, tämähän on perheblogi). Vietettyämme yhden yön haisevassa, kolisevassa ja täpötäydessä bussissa, toisen ankeassa ja kylmässä hotellissa meiltä niin sanotusti karkasi mopo käsistä kuin todisteeksi tästä statuksestamme... nimittäin päädyimme kaupungin parhaaseen hotelliin (jossa saimme kyllä huoneen alle puoleen hintaan, mikä vastaa noin suomalaisen hotellin normihintaa), josta nautimmekin sitten täysin rinnoin. Ah, sitä lepoa, rauhaa, turvallisuuden tunnetta ja palvelua! :) Toisin sanoen paljastuimme länsimaisiksi kermap****eiksi, jollaisia toki olemmekin.
Hra J lisää: Perussa näkee liberalistisen yhteiskunnan vielä karmeampana kuin Suomessa. Tuloerot ovat valtavat. Latinalaisessa Amerikassa valtiot ovat yövartijavaltioita. Päivällä valtiota ei tarvita, koska raha ratkaisee kaikessa, mutta yöllä sitä tarvitaan estämään, etteivät ongelmakansalaiset menisi kahmimaan itselleen "kunnon kansalaisten" rahoja. Kunnon kansalaiset ovat hankkineet omaisuutensa "laillisin keinoin" eli onnistuneet käyttämään asemaansa hyväkseen. Laillisia keinoja Perussa yrittävät köyhätkin: mm. eräs nainen oli nukahtanut kadulle karamellitarjottimensa ylle yrittäessään hankkia laillisesti rahaa myymällä makeisia. Eräs mies esitteli amputoituja kädentynkiään. Kun näille ihmisille antaa kolikoita, he luovat surullisen katseen ja sanovat nöyrästi "Gracias, senor". Asunnottomat ovat päivällä hyvin väsyneitä ja usein hetiä näkee nukkumassa puistoissa ja kirkkojen ym. rakennusten seinustoilla. Yöllä he eivät voi nukkua, koska yöllä on turvallisempaa pysytellä valveilla, he kun eivät voi vetäytyä loistohotellien tai omistuasuntojensa suojiin. Liberalistisen yhteiskunnan uhreja?
(kuva hotellin aulasta)
Nyt Samikin on pakannut (22 kiloa) ja suuntaamme viimeiseen Chile-suihkuun ja sitten petiin. Aamulla käymme vain aamiaisella lähihotellissa (tässä hotellissa aamiainen ei kuulu hintaan ja on pikakahvia, valkoista leipää ja hilloa -tyyppinen, mutta onneksi älysimme tänään käydä viereisessä 5 tähden hotellissa aamiaisbuffetilla, joka ei edes ollut kallis (noin 5 euroa/lärvi)), pakkaamme kamamme taksiin ja lähdemme lentokentälle. Lento lähtee huomenna eli sunnuntaina puolilta päivin, olemme Madridissa joskus maanantaina päivällä ja Suomeen saavumme kolmen-neljän maissa samana iltapäivänä. Kentältä meidät noutaa Elina, ja pääsemme nauttimaan Siikajärven rauhasta (sikäli kun pysymme hereillä) yhden illan verran ennen kuin siirrymme tiistaina Sorsasaareen. Pitäkääpäs nyt peukkuja, että kone pysyy ilmassa!
Hra J lisää:
Pääsin minäkin Trujillossa pyramideille. Kierros ei ollut erityisen hyvin järjestetty, mutta paikat olivat unohtumattomat. Tässä yllä on kerros Chan Chanin pyramidista. Näitä kuvioita oli portaittain aina uusien tiilikerrosten alle kätkettyinä. Vallan vaihtuessa uudelle kuninkaalle eivät kelvanneet edeltäjiensä sarjakuvat, joten heille piti tehdä aina uusi kerros sarjakuvin. Pyramidin päällä teloitettiin uhreja, joiden verta papit sitten joivat. Ruumiit jätettin vain lojumaan pyramidin päällä olevaan teloituskuoppaan korppikotkien nokittaviksi. Lemu lienee ollut kohtalaisen mujeva kuningasperheen ja pappien kotioloissa.
Tämä yksityiskohta on kuva naamiosta, jota pääteloittaja piti kasvoillaan. Tämä on saatu selville muiden lähteisen kautta. Nämä pyramidit ovay ns. Chimu-kulttuurin aikaansaannoksia. Chimut elelivät ennen inkoja, jotka sittemmin kaappasivat chimujen alueet itselleen. Pizarro teki sitten saman kepposen inkoille.
Tämä pieni marakatti Trujillossa möi suklaata. Se raahasi perässään jotain ukkoa.
Tyynenmeren aaltoja aamuisessa Mancorassa.
Rasmus-nallen laivassa näytti olevan päivystävämässä pelkkiä pelikaaneja. Nalle oli varmaan itse kannen alla syömässä pannukakkuja.
Pelikaanit ovat komeita lintuja lähtiessään lentoon. Ensin ne ottavat nousukiidon meren pinnassa ja lehahtavat sitten siivilleen.
Limassa Mirafloresin rannan jyrkänteiden yllä liiteli liitovarjoja, mutta kyllä pelikaanit vielä voittivat nämä liitelijät lentotaidoissa.
Trujillon kauppahallissa oli punssi-kahvila, josta sai perulaista erikoisuutta eli punssia. Se sisältää hedelmämehuja hedelmänlihoineen, hunajaa, rommia, raa'an kananmunan ja mausteita. Aika jampakkaa tavaraa se oli. Rouva T:ltä se jäikin nauttimatta sen raa'an kananmunan vuoksi..
Mancoran rannan taustalla oli jyrkänne, josta alkoi matalahko vuori- tai kukkula-alue. Siellä ei kasvanut juuri mitään, joten korppikotkatkin tähyilivät merelle päin siinä toivossa, että meri tai kalastajat toisivat rantaan herkullisia raatoja tai perkeitä.
Chiclayossa rouva T kävi tutkimassa herra Sipánin hautaa Tumbas Realesissa eli kuninkaallisissa haudoissa. Ylläolevassa kuvassa on vahanukkerekonstruktio herra Sipánista. Hänen harrastuksenaan lienee ollut kultakäätyjen keräileminen omaan kaulaansa, kuten kuvasta näkyy. Herra Sipán oli Moche-kulttuurin pomoja.
Tässä on rekonstruktio siitä, mitä tutkijat näkivät, kun hauta avattiin ensimmäisen kerran. Kun uuvuttava määrä kultaa oli kerätty hra Sipánin päältä, alta paljastui lopulta hahmo, joka ei ollut milloinkaan kävellyt julkisesti, koska kultalasti painoi aina taakkana niskassa. Herra Sipánin mukana oli haudattu hänen jalkavaimonsa, kaksi palvelijaansa ja kaksi vartijaansa, ruukkutolkulla ruokaa sekä laama. Nämä oli kaiketi sentään surmattu ennen hautaamista, mutta Trujillon Chimu-pomojen mukana haudattuja vaimoja ja palvelijoita ei ollut vaivauduttu nitistämään ennen hautaamista. Mistään individualismista ei tässä yhteydessä voi puhua...